Olkkolan Hovi tarjosi ensi kertaa matkailuautolla reissaaville hyvän kokemuksen – koirakin tykkäsi!

Olkkolan Hovi tarjosi ensi kertaa matkailuautolla reissaaville hyvän kokemuksen – koirakin tykkäsi!

Jutun on kirjoittanut omista kokemuksistaan Koirankanssareissussa.fi-sivuston ylläpitäjä Sini Immonen.

En tarkalleen muista, mistä tuli idea kokeilla matkailuautolla reissaamista, mutta sellainen kuitenkin tuli. Emme ole ikinä omistaneet matkailuautoa, saati vuokranneet sellaista – tai edes sen kummemmin haaveilleet karavaanarielämästä. Eikä näin ollen tällaisesta ole kokemusta rescue-koirallamme Jalollakaan. Olimme siis kaikki kolme uuden edessä!

Olkkolan Hovi löytyi sopivan ajomatkan päästä

Kun saimme idean matkailuautolla tehtävästä kesäretkestä, piti ensimmäisenä pohtia, minne suuntaamme. Koska olimme ensimmäistä kertaa liikenteessä, halusimme ajomatkan leirintäalueelle olevan lyhyt. Halusimme myös ehdottomasti hyvät palvelut tarjoavalle leirintäalueelle puskaparkin sijaan, jotta reissukokemus olisi mahdollisimman sujuva. Vaihtoehtoina meillä oli useampikin kohde, mutta Savitaipaleella sijaitseva, uudehko 17-paikkainen, Olkkolan Hovin pieni leirintäalue kuulosti sopivammalta vaihtoehdolta. Plussaa annoimme siitä, että alue kokonaisuudessaan näytti viehättävältä. Varasimme paikan reilusti etukäteen ja viivyimme yhden yön.

Saimme ystävältämme kesäkuussa lainaksi vuoden 2006 Hymerin, joka sai toimia ensikertalaisten kyyditsijänä. Kouvolasta Olkkolan Hoville körötteli noin tunnin, joka oli sopiva matka sekä meille että koiralle.

Koira matkailuautossa
Edellisenä iltana testattiin, miltä tuntuu oleskella matkailuautossa.
Koira matkailuautossa makaamassa.
Jalo viihtyi ”omassa pedissään”.

Matkaan lähtö – koiralle mukaan viilentävä alusta ja viilennysvaljaat

Jos sattuu olemaan neuroottinen siitä, että saako koira liikaa lämpöä, kannattaa suunnata viilennystarvikeostoksille. Vaikka autossa oli ajonaikainen ilmastointi ja kaikki ikkunat sai auki yöksi, pelotti mahdolliset helteet etukäteen. Ostimme Jalolle viilennysalustan ja viilennysvaljaat, joista lopulta käytimme vain viilennysalustaa, ja sitäkin vähän.

Jalo kiinnitettiin matkan ajaksi turvavöihin pienellä lisäosalla ja hän sai pötköttää matkan aikana matkailuauton lattialla. Hän ei juurikaan rakasta autolla matkustamista ja läähätti menomatkan, mutta paluumatka sujui jo rennosti ilman panikointia – olihan hänestä kehkeytynyt vuorokauden aikana erinomainen matkailuauton asukki.

Kun saavuimme perille, parkkeerasimme auton meille varattuun paikkaan. Koska olimme maksaneet paikan ja sähkön etukäteen, ei meidän tarvinnut ilmoittautua missään erikseen. Puolisoni jäätyä virittelemään sähköjä ja istumapaikkoja, suuntasimme Jalon kanssa tutkimaan tilukset. Meidän lisäksemme alueelle tuli kaksi muuta autoa, eli paikka oli hyvin rauhallinen.

Olkkolan Hovin leirintäalue.
Olkkolan Hovin leirintäalue oli viihtyisä ja rauhallinen.

Olkkolan Hovi on koiraystävällinen majoituspaikka ja leirintäalue

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi leirintäalueen vierestä lähtevään ihanaan metsäpolkuun. Jalo suuntasi sinne ensi töikseen ja kävelimme reittiä lyhyen matkaa. Polku oli erinomainen bonus ainakin Jalon kaltaiselle aralle rescuelle, joka haluaa mieluiten tehdä tarpeensa metsän siimekseen.

Metsäpolku.
Leirintäalueen laidalta lähti hyvä metsäpolku, joka ilahdutti sekä koiraa, että omistajaa.

Asettauduttuamme taloksi, suuntasimme koko porukka Olkkohan Hovin upealle ulkoterassille. Terassilta on hienot näköalat järvelle ja koiralle tuotiin heti vesikuppi. Koska saimme istua terassilla käytännössä keskenämme, oli Jalo ehtinyt omia terassin omaksi alueeksi; kun terassille julkesi tulla muita ihmisiä, Jalo laittoi pienen haukkushown pystyyn. Meidät yllätti myös pieni vesisade, jonka ajaksi siirryimme sisätiloihin.

Olkkolan Hovin terassi, taustalla järvimaisema.
Terassilta oli upeat maisemat!
Olkkolan Hovin ravintola, vanha talo jossa isot lasi-ikkunat.
Sateen sattuessa siirryimme hetkeksi sisätiloihin. Olkkolan Hovissa on myös ruokaravintola.
Koira antaa tassua ihmiselle. Taustalla terassia.
Jalo teki temppuja herkkujensa eteen.

Terassilta siirryimme pienen iltakävelyn saattelemana matkailuautolle ja teimme ruuan. Ilta vierähti kokatessa ja syödessä – ja Jalon vahtiessa ohikulkijoita. Kun oli unien aika, Jalo meni hänelle rakennettuun petiin ja nukkui koko yön sikeästi.

Mitä jäi käteen?

Yhden yön minireissu sujui uskomattoman hyvin. Olemme reissanneet koiran kanssa ennenkin, mutta matkailuauto ympäristönä jännitti. Rauhaisa leirintäalue, hyvät palvelut, erinomaiset suihku- ja wc-tilat ihmisille sekä upea luontoympäristö koirille tekivät reissusta erinomaisen. Ilmat olivat sopivan lämpimät, mutta ei liian helteiset.

Leirintäalueen roskakatos ja suihkutilat.
Leirintäalueen yleiset tilat olivat siistit ja toimivat.
Leirintäalueen suihku- ja wc-tilat.
Suihkutilat sijaitsivat siistissä huoltorakennuksessa.

Jalo on melko arka koira ja uudet paikat voivat aiheuttaa hänelle välillä stressiä. Oli kuitenkin ilo huomata, että Jalokin osasi rauhoittua ja nauttia matkasta. Olimme ottaneet hänelle mukaan oman pyyhkeen, jonka levitimme pihalle siinä istuessamme. Jalo osasi hakeutua siihen makaamaan ja viettämään aikaa paremmin, kuin niin sanotulle paljaalle pihamaalle. Oma pyyhe auttoi myös oman paikan löytämisessä autossa.

Koira makaa pyyhkeellä pihalla.
Tyytyväinen karavaanari.

Vuorokauden mittainen reissu lyhyellä automatkalla oli hyvä tapa testata, millaista matkailuautoilu on ja miten se sujuu koiran kanssa. Kun pääsimme kotiin ja veimme Jaloa iltakävelylle, hän yritti mennä takaisin matkailuautoon.