Kirsi aikoo kiertää kaikki Suomen kansallispuistot Toivo-koiransa kanssa

Kirsi aikoo kiertää kaikki Suomen kansallispuistot Toivo-koiransa kanssa

Kirsi Somalahdella ja Toivo-koiralla on projekti. He aikovat kiertää kaikki Suomen kansallispuistot. Toivo on 3-vuotias labradorinnoutaja, ja Kirsin mukaan vilkas tapaus. Yhdessä he ovat kiertäneet jo 15 eri kansallispuistoa.

Idea kansallispuistojen kiertämiseen lähti, kun Kirsi huomasi, että joku muu tavoitteli samaa. Kirsi on aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta koronan aikaan pidemmät reissut alkoivat houkutella.

Aiemmin tein pelkästään päiväreissuja. Iltaisin, kun oli kotiinlähdön aika, katselin vastaan tulevia retkeilijöitä rinkkojen kanssa. Ajattelin, että haluan myös yrittää yön yli reissujen tekemistä. Ja kun huomasin, että eräällä toisella retkeilijällä oli tavoite kiertää kaikki Suomen kansallispuistot, mietin, että onhan se mahdollista meillekin. 

Lapsuuden partioharrastus ja luonnossa vietetyt päiväreissut ovat luoneet hyvän kokemuspohjan reissaamiselle, mutta Kirsi kertoo silti jännittäneensä ensimmäistä yön yli reissua Toivon kanssa kahdestaan. 

Ensimmäisen kerran, kun nukuimme kahdestaan teltassa, niin se kyllä jännitti. Pelotti, jos Toivo kuulee yöllä jotain ja alkaa haukkumaan, että alkaako sitä itsekin pelätä, mitä siellä on.

Koira kansallispuistossa on yhä tutumpi näky

Kirsi on huomannut, että kansallispuistoissa tapaa paljon koirien kanssa reissaajia.

Paljon on tullut vastaan samanlaisia nainen ja koira -reissupareja, kuten mekin Toivon kanssa ollaan. Koiran kanssa reissaaminen tuo turvallisuuden tunnetta ja koirasta saa seuraa. Ihan yksin en varmaankaan lähtisi.

Koira Tiilikkajärven kansallispuistossa. Edessä siintää kivikkoinen polku, reunoilla vihreää metsää.
Tiilikkajärven kansallispuistossa.

Usein Kirsin ja Toivon reissut ajoittuvat kesälle, mutta talvireissujakin on tehty. Kesäisin he tekevät yleensä muutamia 5–7 päivän reissuja. Vierailtavat kansallispuistot valikoituvat sekä maisemien ja maaston, että kohteiden sijainnin mukaan – siten, että he voivat käydä useammassa paikassa yhdellä reissulla.

Pyrin siihen, että emme mene suosituimpiin paikkoihin suosituimpiin aikoihin. Suunnittelen aina reittejä ja mahdollisia yöpymispaikkoja etukäteen, mutta en lyö niitä liian lukkoon.

Toivo ja Kirsi nukkuvat parhaiten teltassa ja kokkaavat ruuat trangiassa

Yöpyminen sujuu parhaiten Kirsiltä ja Toivolta teltassa ja talviaikaan mökissä. Laavua  kerran kokeiltu, mutta teltta vie voiton, sillä molemmat nukkuvat siellä rauhallisemmin.

Olimme viime kesänä Hiidenportin kansallispuistossa yötä, oli satanut koko päivän ja ajattelin, että kokeillaan nyt nukkua laavussa Porttilammen rannassa. Kun tulimme pois puistosta ja pysähdyimme Hiiden Torpan kioskille. Sanoin myyjälle, että laavu oli paikassa jossa voisin kuvitella karhun oleilevan. Myyjä nauroi, ja sanoi, että ei siellä karhua ole, mutta ahma kyllä asuu vastarannalla.

Hiidenportin kansallispuiston laavu, jossa istuu vaalea koira. Ympärillä kuusia.

Porttilammen laavua vastapäätä asustaa ahma.

Kerran sade ja kylmyys yllätti myös Isojärvellä. Kirsi ja Toivo olivat reissanneet jo useamman päivän sateessa. Kirsi ajatteli, että hän vielä pystyisi teltassa nukkumaan, mutta Toivon olisi hyvä päästä lämpimään ja kuivattelemaan.

Soitin kesken reissun Heretyn vuokratuville ja varasin tuvan. Hyvin nukutti lämpimässä.

Vaalea oira uimassa kansallispuistossa.
Toivo tykkää uida reissuilla.
Vaalea koira mökissä kansallispuistossa. Koira nukkuu sängyn päällä.
Mökissä uni maittaa, kun on kolme päivää vaellettu
ja yövytty sateessa.

Teltta soveltuu heille yöpymiseen myös siksi, että ruuat tehdään trangialla eikä heillä ole välttämätöntä tarvetta nuotiopaikan läheisyyteen. Toivo on myös luonteeltaan energinen ja kohtaamiset muiden reissaajien kanssa ovat toisinaan haastavia – vaikka Toivo on iän myötä paljon rauhoittunutkin.

Toivo osaa olla äänekäs, joten jos nuotiopaikoilla on paljon väkeä, me siirrymme kohteliaasti toisaalle. Huomaan myös Toivosta jos hän stressaantuu vieraiden ihmisten läheisyydestä. Silloinkin siirrymme omiin oloihimme.

Kansallispuistosuosikit Koli, Oulanka ja Repovesi

Kun Kirsiltä kysyy kansallispuistosuosikkia, vastauksia on useita. Repovesi viehättää, sillä se on lähellä ja Rukan läheisyydessä olevat kansallispuistot, Oulanka ja Riisitunturi, ovat kestosuosikkeja. Kauniita maisemia näkee mm. Tiilikkajärven kansallispuistossa, jossa on upeat hiekkarannat ja Sallan kansallispuistossa, jossa on harjut ja kurut sekä kirkasvetiset lammet.

Aina kun palaan reissukuviin, voin muistella maamme upeaa luontoa. Kansallispuistoissa ymmärtää, miten kaunis luonto meillä on.

Hiidenportin kansallispuisto oli Kirsille ja Toivolle kiva kohde, mutta sen lukuisat rautarappuset ja kivikkoinen maasto ei välttämättä sovellu kaikille.

Siellä piti välillä kiivetä köyden avulla ylöspäin. Etelä-Konneveden kansallispuisto on maastoltaan osin jyrkkäpiirteistä ja vaativaa, mutta soveltuu mielestäni esimerkiksi ensikertaa retkeileville. Isojärvi puolestaan on seutua, jossa voi tavata majavia.

Nainen ja koira lähdössä kansallispuistoon retkelle, seisovat kilometrit ilmoittavan kyltin vieressä.
Kirsi ja Toivo reissuun lähdössä
Nainen ja koira kiipeävät ylös puurappusia kansallispuistossa. Taustalla metsää.
Kirsi ja Toivo kansallispuistossa

Kirsi kehottaakin lähtemään reippaasti luontoon. Hän suosittelee tutustumaan reitteihin etukäteen ja pakkaamaan reilusti ruokaa mukaan – sekä itselle että koiralle, koska energiaa kuluu. Ruuan lisäksi he pakkaavat mukaan muun muassa ensiaputarvikkeita, yöpymisvarusteet, varahihnan ja pannan sekä Ikean sinisen kassin. Se on hyvä kantoväline, jos koiralle sattuu matkalla jotain.

Nainen ja koira retkeilemässä. Nainen syö ruokaa, jonka on lämmittänyt etualalla olevalla trangialla. Koira katselee vieressä.
Ruuat tehdään trangialla.
Vaalea koira istuu teltan vieressä kansallispuistossa.
Toivo ja Kirsi nukkuvat mieluiten teltassa.

Ensi kesänä heillä on reissusuunnitelmissa Patvinsuo, Hossa, Syöte ja tietysti myös Repovesi. Kun Kirsi oli ensimmäisiä kertoja Toivon ja siskonsa kanssa Repovedellä teltassa yötä, oli Toivo niin väsynyt päivän reissusta, että se suorastaan kaatui telttaan nukkumaan takki päällään, eikä herännyt kuin vasta aamulla.

Kyllä se teltta on meille paras paikka nukkua, Kirsi nauraa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *