Koiran kanssa pidempää matkaa autolla reissatessa on hyvä pitää säännöllisin väliajoin taukoja. Huoltoasemat ja levikkeet tarjoavat helpon pysähdyksen matkan varrella, mutta itse mielelläni etsin rauhallisempia kohteita, kuten luontopolkuja.
Loppukesästä teimme koiran kanssa reissun Pohjois-Pohjanmaalle. Ensimmäinen reissukohteemme oli Kalajoella. Kouvolasta Kalajoelle ajaa autolla noin viisi ja puoli tuntia, jota ainakaan allekirjoittanut ei haluaa ajaa ilman taukoja. Ja onhan se matkantekokin osa reissua, joten miksi tehdä siitä pelkkää puuduttavaa ajamista.
Katselin hieman etukäteen potentiaalisia pysähdyspaikkoja evästelyä ja pientä kävelyretkeä varten. Ensimmäisen, sellaisen nopean pysähdyksen pidin Joutsansalmen rannassa olevalla Joutsan ABCllä, jossa koira pääsi tarpeilleen pienellä rantaan vievällä polulla.
Varsinaiseksi huilipaikaksi matkan varrelta valikoitui Karoliinan portaat Viitasaaren Kymönkoskella (Vesannontie 856, 44640 Kymönkoski). Isolta tieltä poikkemaa tuli ajallisesti vain 15 minuutin verran.
Parkkipaikalle mahtuu isommallakin porukalla tai kalustolla ja polku lähtee aivan parkkipaikan reunalta, opastekyltin vierestä. Polku laskeutuu ensin loivaa rinnettä alas ja rinteen alareunalla maisema alkaa muuttua metsäisemmäksi.
Vastaan tulleen hiekkatien ylityksen jälkeen polku haarautuu hetken kuluttua ja kääntymällä polulla vasemmalle, pääsee Karoliinan portaille. Portaiden alapäässä on penkit ja pöytä, jossa voi kaikessa rauhassa metsän siimeksessä nauttia eväitä. Matkaa parkkipaikalta kertyi noin 700 metriä.
Karoliinan portaiden historia on kiehtova ja jo paikan nimi aiheuttaa ihmetystä ja herättää mielenkiintoa sen verran, että luonnollisestikin täytyy etsiä se tieto, mistä paikka on nimensä saanut. Portaat ovat luonnon muovaamat ja saaneet nimensä kupparina ja kansanparantajana tunnetun Karoliina Raatikaisen (1848–1918) mukaan.
Karoliinan mökki sijaitsi Etelälahden takana savupirtissä, jonne portailta oli matkaa vielä noin kilometrin verran. Hänet muistetaan hyväkuntoisena ja sitkeänä naisena, joka kipusi ja laskeutui portaita säällä kuin säällä. Portaiden alareunalla seisoessa en ihmettele yhtään, että tämä tarina on jäänyt elämään – melkoista sitkeyttä ja kuntoa vaatisi kulkea näitä säännöllisesti.
