Hailuodosta reissuni jatkui Syötteelle, jossa vietin kaksi yötä ennen kotiinpaluuta. Olin vuokrannut sympaattisen kelomökin puolikkaan (paritalo) Pytkynharjulta, jonka valinnasta taputtelin itseäni olalle tyytyväisenä. Mökin pihassa oli laavu, jossa tuli istuttua iltaa ja mökki oli juuri sopivan kokoinen ja mukavan tunnelmallinen meille koiran kanssa. Lisäksi aivan mökin läheltä, tien päästä lähti polku, josta pääsi merkityille luontopoluille, kuten Pytkyn pyrähdykselle, jonka kävimme kiertämässä.
Ennen merkitylle reitille pääsemistä polku nousi ensin hiekkaharjulle, jota kuljettiin n. 300 metriä. Polku yhdistyi UKK-reitille (Syöte – Pintamo), jota pitkin kävelimme kilometrin verran, jotta pääsimme Pytkyn pyrähdykselle. Tämän reitin viralliset lähtöpisteet sekä parkkipaikat ovat joko Kellari- tai Lauttalammen pysäköintialueet.
Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään. Ensimmäisen kilometrin aikana ihastelin maisemaa harjun laelta ja tulin jopa kyselleeksi poroilta, että menettekö te ensin vai me. Koira pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa näkemään poroja ja nehän vasta mielenkiintoisia kavereita olivatkin. Ja varsinkin niiden hajut. Nuunuu kulki pitkän matkaa nenä kiinni maassa ja kääntyi välillä katsomaan taakseen, että vieläkö niitä näkyisi.
Ensimmäisen juomatauon pidimme Kellarilammen laavulla, joka oli (yllätys yllätys) Kellarilammen rannalla. Istuimme laiturilla hyvän tovin nauttien auringonpaisteesta ja tyynestä vedenpinnasta.
Kellarilammelta jatkoimme matkaa takaisin harjun päälle ja katsoin kartasta, että seuraava pysähdyspaikka olisi vajaan kahden kilometrin päässä Lauttalammen laavulla, jossa söisimme eväät. Niin ajatuksissani kävelin reittiä, että kävelin laavulle vievien portaiden ohi. Jossain kohtaa aloin miettimään, että kylläpä tämä vajaa parikilometrinen tuntuukin pitkältä, kunnes huomasin harhautuneeni. Sain kuulla jälkeenpäin, että laavulle olevien portaiden luona on joskus ollut opaste, koska reitti portaille tekee 90 asteen kulman ja todellakin siitä on helppo kävellä ohi huomaamatta.
Laavulla evästelimme lounaan ja jutustelin muutaman sanan muiden retkeilijöiden kanssa. Ehkä satuin laavulle vain ruuhkaiseen aikaan, mutta kanssani siellä samaan aikaan oli yhdeksän ihmistä. Muuten reittiä kulkiessa ei montaa ihmistä tullut vastaan.
Laavulta jatkoimme takaisin reitille, joka vei kangasmetsien ja soiden läpi Riihituvan päivätuvalle. Päivätupaan olisi saanut mennä koirankin kanssa, mutta syksyinen ilma oli niin kaunis, että kävimme vain piipahtamassa sisällä. Pidimme tauon tuvan portailla istuen ja vettä nauttien. Päivätuvassa oli tulipaikka ja vieressä halkoliiteri ja puucee.
Riihituvalta matka jatkui kohti Riihisuota. Suon avautuessa saatoin vähän hengähtää ”oooooh” ihan ääneen. Olen aina pitänyt suomaisemaa kauniina ja tämä avautui kyllä jopa vähän yllättäen kaikessa hienoudessaan, kun metsä vain loppui ja yhtäkkiä olinkin suolla ja pitkospuilla. Kävelimme pitkospuita pitkin kaikessa rauhassa maisemaa ihaillen.
Suon jälkeen maisema muuttui taas enemmän kangasmetsäiseksi ja polku alkoikin nousta harjulle. Tästä oli enää lyhyt matka siihen risteykseen, josta aloitimme Pytkyn pyrähdyksen luontopolun.
Kävelimme harjulla polkua pitkin takaisin majapaikkaamme. Pytkyn pyrähdys itsessään on 11 km pitkä, mutta kun siihen lisättiin oma pieni lisälenkkini, jonka tein Lauttalammen laavun rappuset missatessani sekä siirtymä mökiltä reitille, tuli kokonaismatkaksi 15 kilometriä – oikein mukava päivälenkki siis.
