Päätimme avata Myrtin kanssa kesän telttailukauden ja samalla testata uusia retkeilyvälineitä helpoissa olosuhteissa. Kohteeksi valikoitui Säkylän Harjureitti, saavutettava ja hillityn kokonen retkeilyalue Varsinais-Suomessa. Lähdimme matkaan hiljaisena torstai-iltana töiden jälkeen ja se kannatti: näimme koko retkemme aikana vain yhden toisen ihmisen. Harjureitillä ei ole selkeää ympyräreittiä, vaan mahdollisuus pariin pienempään kierrokseen. Yhteensä matkaa voi taittaa parikymmentä kilometriä. Alueella on runsaasti hyväkuntoisia laavuja nuotiopaikkoineen ja huusseineen.
Parkkasimme auton Isosuon pitkospuiden alkuun ja lähdimme tavoittelemaan Porsaanharjun näköalalaavua ennen auringonlaskua. Isosuo on nimestään huolimatta melko pieni suoalue, jossa kulkee uusitut pitkospuut. Retkemme ajoittui rutikuivaan aikaan ja suo tuntui ritisevän kuivuuttaan. Myrtti ei edes saanut kasteltua tassujaan kunnolla, vaikka hyppeli riemuissaan pois pitkospuilta.
Ennen retkeä ihmettelin, voiko kuvaukseen merkitty 6 m leveä polku todella pitää paikkaansa… Pitihän se, täällä sai vaeltaa kokonaisen tien leveydeltä! Kävelyreitin helppouden vuoksi olimme näköalalaavulla hujauksessa, tosin laavulle oli tehty reittiä hieman oikovat, uudet portaat. Laavulta aukeni näkymä yli mäntyisten rinteiden ja koko laavun alue on täysin tasainen: teltan olisi voinut laittaa pystyyn mihin tahansa ilman pelkoa kivistä ja kuopista selän alla. Illalla saimme äänekkään muistutuksen sijainnistamme Säkylän varuskunnan vieressä räjähdysten sarjojen säestäessä iltakaakaotamme. Yölläkin oli tarjolla pieni jump scare -ammunta, jonka ohitse seuralainen nukkui tyytyväisenä.
Heräsimme aurinkoiseen säähän ja aamupuuron söimme seuraillen reviiritietoisten kirjasieppoherrojen touhuja. Retkemme jatkui alas harjua ja kohti yhtä Suomen suurimmista lähteistä. Myllylähteellä vierailu oli retken ehdoton maisemallinen kohokohta, kirkkaan turkoosilla lammella viihtyi niin ihminen kuin useat vesilinnutkin. Lähteen lähimaasto oli keväisessä kukoistuksessa, maata peitti valkovuokot, purossa kukoisti komea rentukka ja bongattiin jopa harvinainen pikkutikka keväisissä puuhissaan. Myllylähteen viereen pääsee autolla ja parkkipaikalta lähtee lyhyt esteetön reitti. Myös huussi on esteetön. Taukopaikoilla on kaksi hauskaa vesielementtiä: Myllylähteen puolella voi seurata virtaavan lähdeveden määrää mittapadolla (tai lutrata, kuten saukonsukuinen retkikoira Myrtti teki) ja tien toiselta puolelta löytyy omin voimin vettä maan uumenista valuttava lirikaivo. Lirikaivon vesi oli erinomaisen kylmää ja hyvää!
Harjureitin mainitaan olevan “Pikkulappi”, mutta aitoa Lapin erämaan tunnelmaa täältä on turha lähteä hakemaan – minne päätään kääntää, on vastassa ihmisen muokkaamaa maisemaa. Leveät tiet risteilevät läpi alueen, on opasteviittaa ja -taulua, hakkuita, hiekannostokuoppia, frisbeegolfrataa… Harjureitti on Natura 2000 -suojelualue, jonka tarkoitus on vaalia herkkää harjuluontoa, mutta aluetta on vaikea mieltää todellisena suojelukohteena. Harjureitti onkin parhaimmillaan ulkoaktiviteetteihin, kuten hiihtämiseen valaistulla ladulla tai frisbeegolffaamiseen retken lomassa. Suosittelemme lämpimästi kohdetta aloitteleville retkeilijöille ja lapsiperheille! Fasiliteetit ovat erinomaiset, huussit priimakunnossa ja nuotio- ja taukopaikkoja paljon.
Kesäretkitunnelmissa,
Helky ja Myrtti
