Reitti lähtee Anjalan nuorisokeskuksen läheltä ja auton voi jättää makasiinikahvilan vieressä olevalle parkkipaikalle. Reitille kannattaa lähteä makasiinikahvilan vieressä olevalta tieltä, joka vie voimalaitoksen porteille. Ison portin vieressä oleva pikkuportti on auki.
Polku johdattelee ensin kohti Kymijokea. Rantaan saapuessa vastarannalla näkyy tehtaan rakennuksia. Reitin korkeat kohdat on hyvin suojattu kaiteilla ja maisemat ovat upeat.
Levähdyspaikkoja oli pitkin reittiä, jos ei malttanut odottaa eväiden syöntiä laavulle asti. Kymijoen rantaa aikamme kuljettuamme ja maisemia ihailtuamme, reitti alkoi viedä meitä alaspäin. Ennen laavua kuljimme raput alas ja pääsimme kurkkaamaan Kymijoen rantaa hieman matalammalta.
Polku oli kaikin puolin helppokulkuista, vaikka alkupätkällä olikin nousua ja laskua. Ihailtavaa riitti niin jokimaisemassa kuin metsän puolellekin kurkkiessa. Kasvillisuus vaihteli havu- ja lehtimetsän välillä.
Laavulle päästyämme harmittelimme hiukan, kun emme laiskuuttamme ottaneet aamulla eväitä mukaan. Joku oli jättänyt jälkeensä savuavan nuotion tulipaikalle ja siitä olisi ollut helppo sytytellä uudet tulet. Tyydyimme tällä kertaa istuskelemaan rantakalliolla, nauttimaan auringon lämmittävistä säteistä ja ihailemaan maisemaa.
Eväitä ei välttämättä tällaiselle reitille tarvitse ottaa, koska koko reitin pituus on vain reilut kaksi kilometriä. Suosittelen kuitenkin varaamaan aikaa reitin kiertämiseen, koska nähtävää ja ihasteltavaa on sen verran paljon, että esimerkiksi tunti on aika lyhyt aika. Kiireessä ei kannata tälle reitille lähteä.
Jos syystä tai toisesta ei halua kiertää lenkkiä, vaan ainoastaan nauttia laavulla olosta, onnistuu sekin. Autolla pääsee ajamaan metsätietä melkein laavun viereen (kävelymatkaa noin 100 m).
Laavulta matka jatkuu eteenpäin hetken aikaa vielä Kymijoen vartta myöten, ennen kuin se kääntyy metsään päin. Vastaan tulee metsätie, jonka ylitettyä matka jatkuu taas polkua pitkin. Reitti oli mitä parhain metsäkävelyyn ja polun varrelta lähti pieniä polkuja, joiden varrelle oli pulpahdellut suppilovahveroita.
Polku vei meidät lopulta havumetsästä täysin toisenlaiseen maisemaan, istutettuun lehtimetsään. Olo oli jopa hieman epätodellinen, koska maisema vaihtui niin nopeasti. Tiukassa rivissä seisovat lehtipuut tuntuivat kuiskivan meille tahtia ”vasen, vasen, vasen kaks kolme”.
Reitti kääntyi pikkuhiljaa ja palasi takaisin sille metsätielle, jonka olimme ylittäneet aiemmin. Tästä jatkoimme vielä reitin loppuun, joka vei meidät takaisin parkkipaikalle.
Olen aika varma, että tämä luontopolku tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Itse ainakin koin, että tämä oli sujuva läpileikkaus vähän kaikkea.
Navigaattoriin kannattaa laittaa osoite Ankkapurhantie 15, Anjala, niin se vie suoraan parkkipaikalle.
