Kun Kreetta tai Harri sanoo kolmevuotiaalle saksanpaimenkoira Tinkalle ”hyppää paattiin!”, tietää Tinka mitä tehdä. Tällöin ollaan useimmiten Naantalin satamassa, matkalla Kreetan perheen 7,5 metriä pitkälle purjeveneelle. Tinka tunnistaa satamalaiturista oman veneensä ja osaa kulkea käskystä veneeseen ankannokkaa eli keulatasoa pitkin. Ennen keulatason hankintaa Tinka piti nostaa veneeseen. Kreetta, Harri ja Tinka reissaavat kolmestaan, sillä perheen teini-ikäisiä lapsia ei enää purjeveneelle saa.
– Reissaamme pääosin Turun saaristossa, pisimmillään noin puolentoista viikon mittaisia matkoja. Yhtäjaksoisesti purjehdimme korkeintaan seitsemisen tuntia, useimmiten vaan muutaman. Näin voimme käyttää Tinkan asioillaan ennen venematkaa ja hän voi ottaa veneellä rennosti, Kreetta kertoo.
Tinka on nuoresta iästään huolimatta tottunut purjehtija. Kun perhe osti pienen tauon jälkeen purjeveneen vuonna 2021, oli selvää, että sen oli sovelluttava myös silloin yksivuotiaan Tinkan tarpeisiin.
– Meidän veneessämme on pieni takaikkuna, jota pitkin Tinka pääsee turvallisesti veneeseen. Usein purjeveneiden hyttiin mennään aika jyrkkiä rappusia, mutta ikkunan ansiosta veneemme on tosi hyvä isolle koiralle. Se oli meille yksi merkittävä tekijä, että päädyimme juuri tähän veneeseen.
Tinka tottui veneilyyn nopeasti ja viihtyy venematkat parhaiten laivan keulassa kannella. Tinka tunnistaa sanan ”aallot” ja asettuu sen kuullessaan matalaan ja tukevaan seisoma-asentoon.
– Tinka on voinut pahoin vain muutamia kertoja. Jos näyttää, että merenkulku on kovaa, on Tinkan aamupala vähän pienempi. Tinka viihtyy kannella, jos on pieniä aaltoja, mutta pahemmilla keleillä menee hyttiin.
Pelastusliivit, liukuestettä ja muita vinkkejä koiran purjeveneessä matkustamiseen
Tinka ei ole koskaan hypännyt veneestä pois, mutta matkustaa – totta kai – aina pelastusliivit päällä. Kreetta ja Harri hankkivat myös muutamiin kohtiin venettä liukuestettä, jotta Tinkan tassut eivät luistaisi. Myös vesikupissa kannattaa olla silikonipohja. Pelastusliivien lisäksi saaristossa reissaavalle koiralle on tärkeää hankkia punkkilääke, sillä punkkeja on paljon.
– Koiran kanssa purjeveneilyssä ei kovinkaan moni asia ole tullut yllätyksenä. Tärkeintä on, että koiran totuttaa pikkuhiljaa veneilyyn. Heti ei kannata lähteä yhdeksän tunnin purjehdukselle. Kannattaa myös miettiä, miten koira pääsee veneessä liikkumaan; pärjääkö koira veneessä, jos liikkuminen alkaa iän myötä mennä huonoksi tai onko vene soveltuva isolle koiralle?
Kreetan mukaan koirat purjeveneissä ja muissa veneissä ovat yleistyneet huomattavasti ja myös kissoja on satamissa näkynyt.
– Ainakin Turun saariston satamissa koirat otetaan todella hyvin vastaan. Vaikka koiria on nykyään satamissakin paljon, kaikki elävät sulassa sovussa. Tinkakin on löytänyt uusia kavereita. On ollut myös ilo huomata, että me ihmiset osaamme kerätä koiran jätökset pois ja pidämme alueet siisteinä.
Kreetan mielestä koiran kanssa purjeveneilyssä parasta on ulkoilu, sillä tämä reissuporukka ulkoilee paljon sellaisilla saaristojen luontokohteilla, joissa ei pelkästään ihmisten kesken tulisi käytyä. Kreetta, Harri ja Tinka viettävät paljon aikaa myös rauhallisilla uimapaikoilla, joissa vettä rakastava Tinka saa uida rauhassa.
– Tämän kesän satamista paras oli ehdottomasti Gullkrona, jossa oli upea peikkopolku. Luontopolulle oli rakennettu kivistä ja oksista erilaisia peikkoja, joita Tinka kyllä vähän pelkäsi.
Kun Kreetta, Harri ja Tinka lähtevät purjehduksilleen Naantalin satamasta, alittavat he Ukko-Pekan sillan. Kokenut purjehtija Tinka tietää silloin, miten toimia.
– Sillalla on usein kalastajia. Jos Tinka on hytissä silloin, kun lähestymme siltaa, hän juoksee sillan kohdalla aina kannelle. Haistaa varmaan kalat.
Seuraa Tinkan seikkailuja Instagramissa @tinka_gsd.
Jutun kuvat: Kreetta Mäkinen.
