Jutun on kirjoittanut Helena Sorvali. Kuvat Helena Sorvali.
Sain ensimmäisen koirani kesäkuun alussa 2023. Eliot, reipas ja rohkea Kreikan rescue-poika on päässyt mukanani jo moniin paikkoihin, mutta ulkomaanmatka oli vielä kokematta. Olen haaveillut vähän pidemmästä reissusta Espanjassa, ja koska en halunnut jättää koiraa niin pitkäksi aikaa hoitoon enkä laittaa sitä lentokoneen ruumaankaan, meritse ja maitse kulkeminen oli ainoa vaihtoehto.
Lähtösäätöä ja vaiheilua
Ennen matkaa piti tietenkin selvitellä asioita. Autoni on rekisteröity ja vakuutettu Suomessa, ja tämä pakollinen vakuutus on voimassa kaikissa EU-maissa. Matkalle mukaan on otettava alkuperäinen rekisteriote ja myös ”green card” eli vakuutustodistus vakuutusyhtiöltä. Koiralla pitää olla siru, passi, voimassaoleva rabies-rokote ja mikä huomionarvoista, 1-5 pv ennen takaisin Suomeen tuloa se pitää käyttää eläinlääkärillä saamassa ekinokokki- eli matolääkitys.
Vaikka halusinkin lähteä matkaan, mieleni täytti kuitenkin epäilys kaiken suhteen: onko tässä mitään järkeä? Pitääkö olla? Mitä jos jotain sattuu? Mitä jos auto hajoaa? Mitä jos koira stressaantuu liikaa? Nämä ovat varmaan asioita, jotka pitää käydä mielessään läpi ennen matkaa, niin voi sitten ajatella olevansa ”varautunut kaikkeen”. Onneksi maalaisjärki voitti uhkakuvat – en ole matkalla maailman toiselle puolelle vaan muutaman päivän ajomatkan päähän Eurooppaan, jossa liikennesäännöt ovat samat kuin Suomessa. Jos jotain sattuu, se ei ole maailmanloppu ja pääsemme kyllä aina takaisin kotiin.
Vaikka suunnittelin matkaa koko talven, lähdön hetki tuli silti äkkiä. Pientä päänvaivaa aiheuttivat talvirenkaat – jos olisin lähtenyt liikkeelle aikaisemmin talvella, jolloin Suomen ja Espanjan ajokelit ovat keskenään todella erilaiset, minun olisi pitänyt kuljettaa kesärenkaat mukanani, mikä olisi ollut monin tavoin mahdotonta, tai vaihtaa kokonaan kitkarenkaisiin. Tällainen investointi tuntui kuitenkin liialliselta, varsinkin näin vanhaan autoon. Lähdön ajankohta siis venähti aiotusta, mutta helmikuun lopun Etelä-Suomen leudot kelit ja sulat tiet viimeistelivät päätökseni ja varasin laivamatkat. Kesärenkaat alle ja tien päälle maaliskuuksi.
Lähtöä edeltävänä päivänä kämppikseni sattui mainitsemaan FIN-maatunnuksesta, joka pitäisi olla autossa rajoja ylittäessä. Uudemmissa autoissahan tämä merkintä on automaattisesti rekisterikilvessä, mutta koska autoni on vuoden 1995 mallia, eikä sillä ole ajeltu Suomen ulkopuolella, merkintä luonnollisesti puuttui. Viime hetkellä sain siis haettua tarran, joka maksaa muutaman euron ja jota saa esim. autotarvikemyymälöistä.
Laivamatka
Finnlinesin autolauttamatka Helsingin Vuosaaren satamasta Travemündeen kestää yhteensä 30 tuntia, mikä hieman arvelutti etukäteen, koska Eliot ei ole ennen matkustanut laivalla. Mitä jos koira ei osaa rauhoittua tai kakata hiekkalaatikkoon. Mitä jos se tylsyyksissään on ihan mahdoton. Se on vasta reilun vuoden ikäinen ja opettelee vielä. Matkustin aiemmin talvella sen kanssa yöjunalla Rovaniemelle, ja sitä jännitti kyllä.
Laivaan saapuminen olikin varmasti ihmeellistä, mutta Eliot osoitti jälleen olevansa hyvin mukautuvainen ja rohkea tapaus. Sillä on jo kokemusta monista kulkuneuvoista, ja kun mukana oli luu, pallo ja muita leluja, ei hytissä olo ollut hassumpaa. Ja saihan koira aina myös erikoisherkkuja buffet-terveisinä. Sää oli myös suhteellisen tyyni, joten matka taittui tasaisesti. Finnlinesin laivoilla koirat eivät saa liikkua yleisissä tiloissa, mutta niille on varattu kannella kaksi ulkoilutusaluetta, joita edestakaisin kierreltyään ja haisteltuaan koira teki myös tarpeensa ihan normaaliin tapaan. Eikä se käsittääkseni ole niin vakavaa, vaikkei koira kakkaisi 30 tuntiin ollenkaan.
Laivamatka oli kokonaisuutena hyvin leppoisa. Kyseessä ei ole mikään bilelaiva, joten yönsä saa kyllä nukkua rauhassa. Laivalla voi lähinnä syödä ja juoda hyvin, tehdä ostoksia, käydä kuntosalilla, saunoa tai katsella hytissä tv:tä tai maisemia.
Saksassa
Laskin, että jos ajan kuusi tuntia päivässä, en rasita itseäni enkä koiraa liikaa. Menomatkalle olin etukäteen varannut majoituksia, vähän sattumanvaraisesti, noin 600 kilometrin ajomatkan päässä toisistaan. Koska laiva saapui Travemündeen illalla, olin varannut majapaikan suhteellisen läheltä, koska en halunnut lähteä tutustumaan autobahnoihin sen enempää pilkkopimeässä. Ensimmäisen yön vietimme Labenz-nimisessä kylässä, maaseudun rauhassa. Aamulenkillä valkeni, miten viehättävä pikkukylä onkaan kyseessä. Eliot nautti suuresti saadessaan pitkän laivamatkan jälkeen upottaa tassut saveen ja haistella lehmänlantaa.
Ensimmäinen ajopäivä sujui suhteellisen hyvin, vaikka jo alkumatkasta auto alkoi kolisemaan ja rämisemään uhkaavasti ja luulin jo matkan katkenneen alta aikayksikön. Syyksi ilmenikin Saksan paikoitellen hieman epätasaiset tiet, ja takakontissa koliseva pyöränmutteriavain ja tunkki.
Eliot on hieno matkustaja, joka ei turhista valita, vaan istuu tai makoilee hipihiljaa takapenkillä. Valitettavasti se vaan ei (ainakaan vielä) osaa nukkua autossa (ainakaan tässä vanhassa meluisassa koslassa), joten tyypilliset pitkät päiväunet jäivät väliin. Saavuimme vielä valoisaan aikaan Mannheim-nimiseen pikkukaupunkiin. Pittoreski paikka korkeine mäkineen, jokineen ja piparkakkutaloineen oli hieno yllätys, samoin majapaikkamme vieressä sijaitsevat luonnonmaastot. Aika hyvin näin summanmutikassa yöpaikkoja varanneelta!
Ranskan moottoritiet
Matka jatkui ja moottoritiet tulivat hyvin tutuiksi. Yhtäkkiä tiekyltit muuttuivat ranskankielisiksi, joten Ranskan puolella sitten oltiin. Jos Saksassa ensimmäiset ajokilometrit olivatkin vähän jännittäviä, niin toisena ajopäivänä ei oikein tuntunut enää miltään. Tämä rohkaisuksi kaikille: liikenne on ihan samanlaista kuin Suomessakin. Itse aloin pitämään 3-kaistaisesta moottoritiestä, sujuuhan siinä matkanteko jokaiselle sopivaan vauhtiin ja paljon sujuvammin, koska rekkaliikennettä on paljon.
Ranskassa ajettaessa on varauduttava kalliisiinkin tietullimaksuihin. Porteilta saa lipukkeen, joka maksetaan moottoritieltä poistuttaessa. Moottoriteillä ajaminen on puuduttavaakin puuhaa, joten onneksi monilta pysähdyspaikoilta löytyy aina jonkin verran ruohokaistaleita ja puita, jopa metsiköitä, joissa tauon pitäminen ja koiran ulkoilutus onnistuu vaivatta.
Vihdoin Espanjassa
Ensimmäisenä määränpäänämme oli Alicante, tai tarkemmin El Campello. Vaikka alunperin suunnitelmissa oli suunnata Granadaan ja muualle Andalucíaan, saavuttuamme Alicanteen olin niin loppu ajamisesta, että päätin jo lähes siltä istumalta, että tämän pidemmäs en kyllä todellakaan lähde. Tuntui, että olen rasittanut myös koiraa vähän liikaa jatkuvalla paikan vaihdolla ja automatkustamisella, ja ilmastointikin vanhassa autossani on suhteellisen huono. Ikkunat auki posotimme motarilla Espanjan päässä.
Kun saimme nukuttua hyvin muutaman yön ja matkaväsymyksestä oli toivuttu, alkoi elo taas maistumaan. Ja miksei maistuisi Espanjan auringon alla! Vaikka keli olikin alkuun aika kolea. Eliot sai jo ensimmäisenä päivänä uusia kavereita koirapuistossa, ja sain jonkinlaisen vahvistuksen siitä, että oli hyvä idea ottaa koira mukaan. Ja tottakai se oli! Eliot rakastaa uusia paikkoja ja ympyröitä, koko sen ilmekin muuttui ”hymyileväksi”, kun se pääsi tutkimaan uusia kulmia ja loputtomia hiekkarantoja.
Koska asustelimme aivan rannan vieressä, rutiiniksi muodostui aamulenkki rannalla. Vaikka koirien ulkoilutus on siellä kiellettyä (erityisesti turistikautena maaliskuun lopusta alkaen), Espanjassa sääntöjen noudattaminen ei ole niin justiinsa. Monet pitävät koiriaan vapaana kaduillakin, ja aamulla rannalla ei juuri ole ihmisiä, joita tällainen häiritsisi.
Koiran käyttäytyminen
Eliot on luontaisesti todella valpas ja tarkkaavainen. Se sopisi täydellisesti vahtikoiraksi. Haukkuherkkyyttä on esiintynyt paikoitellen, jos esimerkiksi rapusta kuuluu ääniä. Se on kehittynyt ja oppinut paljon tässä suhteessa. Matkalla tämä vahti-/suojeluvietti nosti kuitenkin päätään.
Jo Saksassa kävi tilanne, jossa Eliot tempaisi itsensä irti ja säntäsi terassilta haukkumaan ohikulkijalle. Järkytyin, koska tällaista ei Suomessa ollut käynyt koskaan. Ajattelin, että kyse on väsymyksestä, koska olihan matka jo kestänyt. Samanlainen toiminta kuitenkin jatkui myös Espanjassa, joskus ollessamme terassilla, joskus rannalla. Välillä haukunta tuntui johtuvan siitä, että koira ”yllätettiin” eli joku kulki yhtäkkiä ihan sen vierestä, välillä vaikutti siltä, että se aisti ”epäilyttävän” henkilön jo kaukaa ja koko olemuksensa jännittyi.
Käytös johtui varmasti pitkälti siitä, että Eliot ei ollut omalla reviirillään eikä näin ollen yhtä itsevarma kuin Suomessa. Kyse voi olla myös siitä, että koira halusi huomioni – tilanteet toistuivat vain kun Eliot joutui olemaan paikallaan ja odottamaan. Se on aktiivinen tapaus ja tylsistyy helposti.
Kannattaa siis ottaa huomioon, jos ei koiransa kanssa ole tehnyt pidempiä reissuja, että sen käytös saattaa tosiaan muuttua vieraissa ympyröissä. Vaikka itse olisi rauhallinen ja omalla tontillaan, koira voi reagoida eri tavalla. Ja loputtomastihan sitä voi sitten mielessään pyöritellä, kumpi tuli ensin, eli miten paljon itse omalla toiminnallaan ja rauhallisuudellaan vaikuttaa koiran olemiseen ja olemukseen.
Käytännössä koiran kanssa
Kannattaa ottaa huomioon, jos matkustaa niin kuin me, eli hotelleissa tai Airbnb-asunnoissa, että jotkut hotellit veloittavat koirasta lisämaksun. Booking.comin kautta varatessa voi valita eläinystävällisiä paikkoja, mutta sieltä ei aina saa sitä täsmällisintä tietoa enkä voi suositella tätä alustaa ikävien kokemusten vuoksi. Kun olin jo varannut sen kautta majapaikan seuraavalle päivälle Ranskassa, tuli hotellista myöhemmin automaattiviesti, jossa sanottiin, että lemmikit ovat tervetulleita, jos ovat alle 5 kg:n painoisia. Aikamoista syrjintää, sanoisin! Mitä jos näin tehtäisiin ihmisille! Edelleen odottelen rahojani tältä hotellilta, jossa emme koskaan yöpyneet. Suosittelen siis aina vähintään tarkistamaan tiedot hotellin omilta sivuilta ennen varaamista.
Vaikka voisi ajatella, että etelä-Euroopassa koiriin suhtaudutaan vapaamielisesti, niin tämä ei kyllä täysin pidä paikkaansa. Koirat kulkevat siellä usein vapaana, mutta suhtautuminen koiriin vaihtelee alueesta ja ihmisestä toiseen. Joissain hotelleissa Espanjassa ja Ranskassa ei koiraa esimerkiksi saa jättää yksin huoneeseen. Kieltokylttejä näkyy joka paikassa. Vaikka Suomi onkin usein todellinen sääntöjen luvattu maa, niin yleisesti Suomessa ollaan hyvin koiraystävällisiä. Koirathan pääsevät sisään jo moniin ruokaravintoloihin ja nykyään jopa ruokakauppoihin! Tätä en voisi kuvitellakaan tapahtuvan Espanjassa.
Pelkäsin etukäteen, että aiheutan koiralle liikaa stressiä matkustamisella, mutta nähdessäni sen rentoutuvan ja löytävän oman paikkansa ja uudet ystävänsä, tajusin, että sillä on kaikki hyvin, kun saa olla yhdessä minun kanssani. Tuntuu, että Eliot oppi valtavasti tällä reissulla. Varmasti opimme molemmat. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että automatka oli aavistuksen liian pitkä. Viimeiset ajokilometrit Saksassa alkoivat olla koiralle (ja myös minulle) liikaa. Siksi nautimmekin suuresti paluulauttamatkan joutilaisuudesta ja levosta pitkän ajon päätteeksi.
Koiran kanssa matkustamisen plussat ja miinukset
PLUSSAT
– uskollinen matkaseuralainen, joka seuraa mukana minne tahdot, ellei sillä ole niin kova tahto, että välillä seuraa tahtojen taisto
– kiitollinen kumppani, joka nauttii joka hetkestä, uusista paikoista ja hajuista > koiran ilo tarttuu ja myös itselle tulee hyvä mieli, kun näkee koiran nauttivan
– koira oppii matkustamaan
– koiran kanssa tutustuu ihmisiin, eli paikallisiin > uusia kontakteja, ystäviä, pääsee harjoittamaan kielitaitoaan
MIINUKSET
– joka paikkaan ei koiran kanssa pääse
– olet tietenkin hyvin sidoksissa karvaisessa ystävässä, jos matkustatte kahdestaan > on hyvä, jos koira osaa olla yksin uusissakin paikoissa, niin pääsee edes vaikka kauppareissulle tai illalliselle itsekseen
– onneksi koirille on myös hoitopaikkoja, jos haluaa hetkeksi omaa aikaa
– pitkät automatkat voivat olla liikaa matkustamiseen tottumattomalle koiralle
Jutun kirjoittaja on saanut alennusta laivamatkoista juttua vastaan.
#finnlinessuomi #finnstar #finnlady #autollaeurooppaan #meillakoetmeren