Aamulla katselin vielä säätiedotusta ja mietin varustusta, millä lähtisin koiran kanssa tutkimaan lähialuetta ennen reissumme jatkumista. Ilma näytti onneksi kuitenkin kirkastuvan ja ennuste sateen jatkumiselle oli aika lähellä nollaa. Pakkasin mukaan lopulta vain eväät itselleni sekä herkkuja koiralle ja lähdimme matkaan.
Hotelli Lokkilinnan vierestä rannasta kulkee lankkupolku, jota pitkin kuljimme ihastellen samalla hiekkasärkkien maisemaa. Heinien ja kivikkokasvien lisäksi rannan penkereellä kasvaa myös mäntyjä, jotka ovat varmasti joutuneet kasvattamaan syvän juuriston selvitäkseen.
Lankkupolku vie meidät omakotitalojen välistä ja hieman ristiriitaisin tuntein katson pihoja, jotka ovat pääasiassa vain hiekkaa. Pian lankkupolku vie meidät tielle ja näen kyltin Vihaslahden rantareitti.
Rantareitin varrella on maininta, että koirat tulee pitää kiinni, koska alueella laiduntaa lampaita. Höpöttelen koiralle, että voi kun nähtäisiin edes pari lammasta laitumella, kun sinäkin olet ihan ehta lammaskoira, niin olisi sinullakin ihmeteltävää.
Ehdimme kulkea tovin rantaluonnon ja laidunmaiden välistä, kunnes puiden siimeksestä alkoi näkyä ensin muutama lammas, jotka hetken kuluttua monistuivat potenssiin ja lopulta seisahduimme katselemaan oikein kunnon lammaslaumaa, johon kuului varmasti yli 20 lammasta. Koira jäi uteliaana seisomaan paikalleen ja katsomaan lampaiden touhuja. Lampaat olivat selvästi tottuneita heitä tuijotteleviin kaksi- ja nelijalkaisiin ja muutama niistä tulikin aivan aidan tuntumaan katselemaan meitä lähemmin. Hetken siinä tuijottelimme toisiamme, kunnes sekä me, että lampaat jatkoimme matkaa eri suuntiin.
Noin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen polun päässä odotti taukopaikka, jossa olisi voinut tehdä nuotiopaikalla tuletkin. Kaivelin kuitenkin repusta jo valmiiksi lämpimän ruuan ruokatermoksesta ja annoin koiralle muutaman herkun pureskeltavaksi.
Hetken aikaa mietin, olisinko lähtenyt käymään vielä Maristonpakkojen reitillä, mutta hieman tiukan aikataulun vuoksi jätimme tämän kohteen tällä kertaa väliin, vaikka alue olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen. Jäipähän jotain odotettavaa seuraavallekin reissulle. Lintutornin juurella kävimme pyörähtämässä, mutta portaat olivat sen verran jyrkät, että en koiran kanssa lähtenyt niitä nousemaan.
Kävelimme samaa reittiä takaisin ja vaikka reitti oli tietenkin sama kuin mennessä, riitti ihasteltavaa ja katseltavaa toiseenkin suuntaan. Ja näimme tietenkin taas ne lampaat, joita jäimme taas hetkeksi tuijottelemaan.
Reitti on kokonaisuudessaan helppokulkuinen eikä isoja nousuja ole.
