Heinälammin luontopolulle (Riilahdentie 420, Hamina /Pyhältö) saa ajella hyvän tovin hiekkateitä pitkin ja mieleen on jäänyt elävästi ensimmäinen käyntikertamme ko. paikassa, kun saimme melkoiset sydämentykytykset peilikirkkaaksi jäätyneestä tienpinnasta.
Tällä kertaa onneksi lumet olivat pääosin jo huhtikuun puolivälin paikkeilla sulaneet. Polku vie aluksi havumetsäisissä maisemissa, kunnes se saapuu Heinälampien itärannalle. Talvella, kun jää kantaa, kannattaa siirtyä kulkemaan rantajäille.
Heinälampien välissä kulkee kapeikko, josta polku kääntyy 90 asteen kulmassa ylös mäelle. Edessämme on jyrkät portaat, jonka jälkeen nousu jatkuu muutamalla askeleella kallion koloihin astellen. Talvella jään määrä kallion päällä ja portaissa oli tehnyt kuitenkin nousun sen verran haastavaksi, että jatkoimme matkaa hetken ja nousimme ylös kalliolle hieman loivempaa rinnettä pitkin. Tällä kertaa pääsimme kulkemaan portaita pitkin, mutta jännitystä tarjoili täynnä energiaa oleva koira, joka keväthuumassa oli unohtanut korvat kotiin tai ainakin unohtanut, että hihnan päässä oleva ihmisoletettu ei ihan gasellin vauhdilla ja ketteryydellä loiki jyrkkiä portaita.
Kallion päällä on laavu ja tulipaikka. Maisemat avautuivat Heinälammille ja aurinko lämmitti juuri sopivassa kulmassa laavulla istuessamme. Teimme tulet ja paistelimme yksinkertaisen lounaan makkaroista, nautimme kahvia ja katselimme puissa hyppiviä pieniä lintuja. Siinä hetkessä elämä tuntui kovin yksinkertaiselta ja helpolta.
Laavulta on vain parisataa metriä matkaa takaisin parkkipaikalle. Kohde on siis helppo myös pelkkään laavulla istuskeluun, jos ei halua koko luontopolkua (1,8 km) kiertää. Kokonaisuudessaan reitti oli kiva, luonto säilytetty hyvin luonnonmukaisena ja kummallakaan käyntikerralla emme tavanneet yhtään kanssaretkeilijää.
Kuvat minusta: Katariina Tirkkonen
