Välillä kannattaa ulkoilla muuallakin kuin kotinurkilla!
Lähdemme labradorinnoutaja Lotan kanssa ulkoilemaan Suolijärven rannasta Tampereen Hervannassa. Maisema on maidonvalkoinen eikä juuri tänä lauantaina aurinko näyttäydy.
Heti rannassa törmäämme luontokuvaajaan, joka kertoo bonganneensa Suolijärvellä tänä vuonna peräti 33 lintulajia. Alue on tunnettu rikkaasta linnustostaan ja kesällä rehevästä luonnostaan. Iloinen lintukuvaaja häippäsee kameroineen polulle ja me Lotan kanssa lähdemme jäälle.
Tavallisesti kuljemme Suolijärvellä metsälenkin. Se on vajaat viisi kilometriä pitkä, kiertää järveä ja yltää paikoin korkeallekin metsässä. Nyt tuntuu hauskemmalta kulkea jäällä, kun siihen on mahdollisuus.
Mietin, miten kuvailen tansanialaisille ystävilleni, millaista on ulkoilla järven jäällä talvisin. Heidän on vaikea ymmärtää, että jäällä todella uskaltaa kulkea. Heidän mukaansa jäällä seikkaileminen on ”mielenkiintoista”.
Tarinoita toivosta
Lotta nauttii siitä, kun se saa juosta vapaana jäällä ja kieriä lumessa.
Tulemme saunan vastarannalle. Metsäreittiä kävelee hieman meitä ylempänä joukko nuoria, olettaakseni opiskelijoita. Kuulen heidän ihailevan, että tällaista on Hervannan luonnon ytimessä.
Juuri näin!
Kansainvälinen Hervanta on paikka, josta löytyy paljon kivoja luontoreittejä. Monipuolinen Suolijärvi on yksi niistä.
Tapaamme jäällä pilkkijän, joka kairaa jäähän reikää. Hän nauraa olevansa pilkkijänä aloittelija. Olen itse samaa tasoa – harrastus on jäänyt vähiin, koska aika kuluu koiran kanssa. En usko, että alle kaksivuotias pentu jaksaisi odotella jäällä, vaikka se kalaruuasta tykkääkin.
Kierrämme luontopolulle. Silittelen vanhojen puiden runkoja ja mietin, miten kaunis talvi on. Kesällä tämä reitti näyttää ihan toisenlaiselta. Lotta löytää polun varrelta paljon nuuskittavaa.
Suolijärven polulle on luotu myös Mielenreitti. Reilun kahden kilometrin mittaisen Mielenreitin varrella on yhdeksän tarinaa mielenterveyden vaalimisesta ja toivon ylläpitämisestä. Tärkeitä tarinoita, joihin emme juuri tänään pysähdy.
Lotta kipittää edellä kovaa vauhtia. Se tietää, että kun tulemme takaisin lähtöpisteeseen, luvassa on herkkuja.
Myös koirilla on hauskaa
Meille tuttu Kuikka Kafen yrittäjä Mervi Kumpula tunnetaan siitä, että hän tarjoaa koiruuksille makkaraa. Kahvilan edustalla on leutoina talvipäivinä myös iso vesikuppi nelijalkaisille. Tällä kertaa emme tapaa muita koiria, mikä on hieman harmillista. Lotta voisi kaivata leikkikaveria.
Suolijärven saunat lämpenevät, savu nousee piipuista. Jäällä hiihdellään ja kävellään.
Tuntuu hauskalta huomata, että Hervannan Suolijärvelle on rakentunut monipuolinen luontokohde, jossa myös koirilla on hauskaa.
Katson askelmittariani. Siihen on kertynyt askelia reilut 4000. Lotalle niitä on tullut taatusti tuplasti enemmän.
Terhi tykkää kulkea luonnossa labradorinnoutaja Lotan kanssa. Talvella on hauskaa kävellä jäällä ja päätyä kivoihin paikkoihin tulistelemaan.
Keväällä innostavat villiyrtit, kesällä aika hurahtaa sieniä ja marjoja kerätessä.
Suomen luonto on jatkuva innoittaja ja luovuuden lähde.
Lotta on vuonna 2024 syntynyt labradorinnoutaja, joka viihtyy metsäpoluilla ja ruokakupin äärellä.
