Keväinen retkeilyautoreissumme jatkui Norppapolun maisemista Ruokolahdelle, yhteen Etelä-Karjalan upeimmista luontokohteista – Huuhanrantaan. Kävimme tankkaamassa ruokavarastojamme paikallisessa Utulan kyläkaupassa. Suosittelen käymään, kaupassa oli mainio tunnelma ja hyvä valikoima.
Huuhanrantaan päästyämme totesimme nopeasti olevamme paikan ainoat vieraat. Kesäsesonki oli vielä tulossa ja edessämme avautui noin 1,5 kilometriä pitkä hienohiekkainen ranta eikä paikalla näkynyt ristinsieluakaan. Harvoin Suomessa pääsee kokemaan sellaista tunnetta, että yksi maan näyttävimmistä hiekkarannoista on käytännössä oma yksityisranta. Kävelimme pitkin rantaviivaa, kuuntelimme aaltojen hiljaista liplatusta ja nautimme kiireettömästä tunnelmasta.
Sytyttelimme kaikessa rauhassa tulia grillikatoksessa ja valmistelimme ruokaa. Sen verran meillä harrastetaan grillausta, että koirat olivat heti ensi hetkestä lähtien kärppinä paikalla odottaen, mitä heille tällä kertaa valmistettaisiin.
Ruokailun jälkeen ei ollut kiire mihinkään. Istuimme rannassa pitkän tovin, välillä jutellen ja välillä vain hiljaa kauas järvelle katsellen. Juuri tällaiset hetket jäävät usein parhaiten mieleen – ei suuria ohjelmanumeroita, vaan aikaa pysähtyä luonnon keskelle.
Kesällä alue houkuttelee runsaasti uimareita ja retkeilijöitä, mutta huhtikuun lopulla tunnelma on aivan toisenlainen. Jos kaipaat paikkaa, jossa voi hengähtää, kuunnella luonnon ääniä ja nauttia Saimaan maisemista ilman väkijoukkoja, kannattaa Huuhanranta ottaa suunnaksi jo ennen kesäkautta. Meille tämä pysähdys oli yksi koko reissun rauhallisimmista ja mieleenpainuvimmista hetkistä.
