Jenni, hänen puolisonsa sekä pyreneittenpaimenkoirat Taavi ja Sinni matkustelevat matkailuautollaan ympäri Eurooppaa – mutta mieluiten Norjaan. Pohjois-Norja on lähellä reissuporukan sydäntä; sen kauniit maisemat, lukuisat merkityt reitit ja seudun rauhallisuus kiehtovat. Norjaan he reissaavat koirien kanssa noin kerran vuodessa, minimissään kymmenen päivän reissuja.
Ajelemme kotikaupungista Haminasta Norjaan kahdessa päivässä. Pääsääntöisesti ajamme ensimmäisenä päivänä Tornioon yöksi, Jenni kertoo.
Jenni kutsuu matkailuautoaan kotiautoksi. Kotiautolla reissaamisen he aloittivat silloin, kun perheessä oli vasta yksi koira. Kun toinen koira tuli taloon, piti miettiä isomman auton ostoa.
Uusi auto hankittiin koirien ehdoilla. Koirien häkit piti saada mahtumaan autoon ja lisäksi piti olla sen verran matala sänky, että koirat pääsevät hyppäämään viereen nukkumaan, Jenni nauraa.
Jennin puoliso tykkää kalastaa ja Jenni puolestaan vaeltaa koirien kanssa. Toisinaan pariskunta tekeekin niin, että puoliso jättää Jennin ja koirat vaellusreitille telttoineen ja varusteineen, ja hakee vaellusreitin toisesta päästä pois muutaman päivän päästä.
Jos vaellan yksin koirien kanssa, katson reittejä vielä tarkemmin. Olen varautunut siten, että minulla on mukana treenitaskun kaltainen, vyölle laitettava laukku, johon saan hädän tullen tärkeimmät tavarat mukaan. Näin rinkan voi jättää tarvittaessa matkan varrelle. Olen harkinnut myös kantoliinaa, vaikkakin Taavin kanssa on hieman harjoiteltu niskassa kantamista, Jenni kertoo.
Reissuporukka viihtyy Norjassa jokaisena vuodenaikana. Kotiautolla pärjää pakkasellakin, sen todisti toissatalven vierailu Utsjoella, jossa oli pahimmillaan 37 astetta pakkasta.
Noiden pakkaslukemien jälkeen Kiilopään -24 astetta tuntui lämpimältä, Jenni nauraa.
Mitä pakata mukaan, jos matkustaa matkailuautolla Norjaan koiran kanssa?
Jenni pakkaa kotiautoreissuille kattavan ensiapulaukun, jotka pitävät sisällään muun muassa haavanhoitovälineet ja kipulääkkeitä.
Toisella koirista on takajaloissa tuplakannukset. Eräällä patikkareissulla toinen kannuskynsi irtosi, mutta hyvän ensiapulaukun ansiosta saimme ensiavun annettua ja pärjäsimme lääkärikäynnille asti, Jenni sanoo.
Sadeloimia Jenni pitää Taavilla ja Sinnillä ainoastaan kotiautoreissuilla, sillä märkä koira pienissä tiloissa ei ole ideaali. Jenni myös kuivaa koirille lihaa sekä pakkaa pakastimeen raakaruokaa.
Meillä on molemmat koirat raakaruualla, mutta pidemmillä kuukauden reissuilla on toisinaan syötävä myös nappuloita. En koe kuitenkaan hankalaksi kuivata tai pakastaa lihoja, Jenni toteaa.
Rajoja ylittäessä on huomioitava myös ekinokokki-lääkitys, joka pitää muistaa Ruotsin kautta kulkiessa – sekä Norjaan mennessä että Suomeen palatessa. Jenni huolehtii Eurooppaan matkustaessaan Taaville ja Sinnille myös leptospriroosirokotteet, sydänmatolääkkeet ja punkkilääkkeet.
Koirien takia kotiautoon on asennettu ulkosuihku eli vesiliitäntä takatalliin ja suihkuletku, jotta kuraiset koirat on helppo pestä ennen autoon menoa. Mukana kulkee myös aita, jolla saa auton eteen rajattua tilan, jotta koirat voi leirialueilla olla vapaammin eivätkä hihnat sotkeudu pihakalusteisiin.
Mikä Norjassa ja muussa Euroopassa kiehtoo?
Jennin mielestä Suomen ulkopuolella koiriin suhtaudutaan lempeämmin. Esimerkiksi Tukholmassa, heti laivan saavuttua satamaan, on puisto, jossa koirat saa juosta vapaina.
Italiassakin meitä kehotettiin päästämään koirat vapaiksi toisten koirien kanssa, Jenni muistelee.
Norjassa reissuporukkaa kiehtoo erityisesti Pohjois-Norja, vaikka kotiautolla käydään muuallakin.
Senjan saaresta tykättiin tosi paljon. Itäinen Pohjois-Norja on maisemaltaan vähän erityyppistä ja siellä on helppoja patikkareittejä. Länsi-Norjassa sitten saatetaan kontata patikkareittejä ylös, Jenni nauraa.
Euroopan muista kohteista Jenni ja muu reissuporukka suuntaavat mitä todennäköisemmin seuraavaksi Sveitsiin ja Alppien seudulle.
On kivempi reissata koirien kanssa kuin ilman. Koirien kanssa reissatessa ei ole huolta siitä, miten koirilla menee, kun he ovat siinä meidän mukanamme. Koirien kanssa tulee myös liikuttua paljon enemmän. Me olemme aina reissanneet paljon, mutta sitten kun koirat tulivat taloon, meistä tuli karavaanareita. Tehdään yhteensä noin 3–4 kotiautoreissua vuodessa, Jenni kertoo.
