Jos kaipaat kevyttä ja helposti saavutettavaa retkikohdetta Tampereella, kannattaa suunnata Kirskaanniemeen! Kirskaanniemi on Lempäälän ja Tampereen rajalla ja osa Birgitan polun reitistöä. Kirskaanniemeen pääsee helposti autolla, mutta myös Nysse numero vitosella pääsee kohtuullisen lähelle. Meidän pro tip – Kirskaanniemilenkkeilyyn on jättää auto jo Koipitaipaleentien aivan Tampereen puoleisen tien päässä olevalle parkkipaikalle, kartassa “Hyttyskorven parkkipaikka”. Näin lenkkiin saa lisää pituutta ja välttää mahdollisesti ruuhkaisen Kirskaanniemen parkkipaikan, joka saattaa olla tupaten täynnä autoja.
Käymme Myrtin kanssa Kirskaanniemessä ympäri vuoden sen kätevän sijainnin ja juuri sopivan mittaisen lenkin vuoksi. Kirskaanniemessä voi tehdä noin kuuden kilometrin mittaisen lenkin tai vain kävellä leveää, hiekoitettua polkua pitkin makkaranpaistohommiin laavulle. Lyhyt reitti laavuille on helppokulkuinen ja siksi Kirskaanniemi on erityisesti lapsiperheiden ja aloittelevien retkeilijöiden ja luontoontutustujien suosiossa.
Kirskaanniemen “pääkohde” on sen laavu- ja nuotiopaikkakeskittymä kauniilla, mäntyisillä kallioilla, joista voi ihailla järvimaisemaa. Pitkin kallioita seikkailemaan uppoaa paljonkin kansaa, hyvällä säällä olen laskenut yhteensä 8 nuotiopaikkaa yhtä aikaa käytössä! Kirskaanniemessä on kaksi laavua, yksi avolaavu ja yksi umpilaavu. Nuorempana partiohommissa välttelimme Kirskaanniemeä yön yli retkikäytössä, koska helppokulkuisuus toi myös lieveilmiöitä, kuten teinejä kaljoittelemassa. Viime aikoina Kirskaanniemi on mielestäni korkeasta käyttöasteestaan huolimatta (tai sen vuoksi) siistiytynyt.
Kuljemme Myrtin kanssa yleensä Hyttyskorven parkkikselta Kirskaanniemen laavupaikalle ja siitä kierrämme “Pelireitin” eli n. 3 km mittaisen kierroksen, jolla on tehtäväkylttejä. Myrtti on erityisen ihastunut reitin tarjoamiin lutraus- ja läträysmahdollisuuksiin (valitettavasti ihmisille ei ole kunnon uimapaikka, mutta koiralle sopivia kahluupaikkoja löytyy). Reitin varrella on paljon hauskaa katsottavaa myös ihmiselle.
Oma suosikkini on Koipijärven ja Höytämöjärven yhdistävä matala, tumma joki, joka saattaa veden määrästä ja vuodenajasta riippuen olla samea, kirkas, villi, tulviva tai täynnänsä kalanpoikasia! Kerran koko joen pohja oli sakeanaan järvestä toiseen vaeltavia pikkukaloja, satoja ja satoja samankokoisia kalakavereita. Toista kertaa en ole ilmiötä päässyt todistamaan. Reitillä on myös 2000-luvun alun team building -manian jäännöksiä havaittavissa, eli vanhan seikkailupuiston jäänteet. Korkeissa tolpissa on joskus it-ihmiset kiipeilleet ylittämässä itseään. Ainakaan omaan tietooni puisto ei ole enää käytössä.
Reitin polut ovat pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja hyvin merkittyjä, mutta vedenpitävät kengät ovat tarpeen. Viimeisin Kirskaanniemen reissumme ajoittui heti Hannes-myrskyn jälkeen ja Hannes oli todella paiskonut suuriakin puita poluille. Myrtti sai hienon esteradan ja pomppi reippaasti runkojen ylitse!
Suosittelemme kohdetta kaikille aloittelijoille ja arkiretkeilyn ystäville! Kirskaanniemeen pääsee piipahtamaan töiden jälkeenkin helposti rauhoittumaan. Vaikka itse laavut ovat kiireisiä, olemme huomanneet että kaikilla pääbaanan ulkopuolisilla poluilla saa poikkeuksetta vaeltaa täysin yksin (tai kaksin koirakaverinsa kanssa!)
Kohti uutta vuotta ja uusia retkiä!
