Talvinen retki Jeturkastiin Teijon kansallispuistossa

Joulukuun lopussa täällä Varsinais-Suomessa oli lumetonta, joten sain idean, että voisin joululomalla vierailla Jeturkastin muinaisrannalla Teijon kansallispuistossa. Minua on aina kiinnostanut luontokohteista maisemapaikkojen lisäksi erilaiset kivikasat, joiden historia ulottuu kauas taaksepäin. Hiidenkirnut, hiidenkivet, pirunpellot, jatulintarhat, muinaishaudat, kuppikivet ja muut vastaavat jääkauden aikaansaannokset tai esihistoriallisen ajan ihmisen kokoamat mysteerit, joiden käyttötarkoitusta voidaan nykyään vaan arvailla. Oman kokemukseni mukaan kivikasat eivät kuitenkaan ole niitä koiraystävällisimpiä kohteita, sillä olen useasti kohdannut kyitä lämmittelemässä auringonsäteissä vastaavanlaisissa kohteissa. Kun koira on lähes poikkeuksetta matkassa mukana, olen etenkin alkukesästä alkanut välttämään kivikasakohteita. Joululoma oli siis täydellinen ajankohta lähteä koiran kanssa retkeilemään Teijolle.

Pakkasin termospulloon kahvia, ruotsinlapinkoirani Niilan autoon ja otin suunnaksi Teijon. Vaikka sinne ei ole kotoani hirmuisen pitkää matkaa, en ollut pariin vuoteen käynyt Teijolla. Tiedän Teijon olevan hyvin suosittu kansallispuisto kesäaikaan, mutta yllätyin miten hiljaista siellä oli joulukuussa. Parkkipaikoilla oli runsaasti tilaa ja poluilla lähes autiota.

Autoillen Jeturkastiin pääsee kolmeltakin parkkipaikalta, joko vaativan esteettömän 700 metrin polun hyvin pieneltä pysäköintipaikalta osoitteesta Skoilantie 354, Salo, tai lähes 5 kilometriä pitkän ympyräreitin Jeturkastin muinaispolun isommilta parkkipaikoilta Kariholmasta osoitteessa Matildanjärventie 20, Salo, tai Matildajärven parkkipaikalta osoitteessa Matildanjärventie 86, Salo. Koiran kanssa matkaileville suosittelen pidempää polkua. Muinaispolun yleisin kulkusuunta on myötäpäivään, ja tulentekopaikat ja käymälät löytyvät Matildajärven rannalta. Jeturkastin luona on vain piknik-pöytä.

Jeturkasti on muinaisranta, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien päähän. Muinaisrannat eli pirunpeltonakin tunnetut kivimuodostelmat ovat yleisiä Litorinameren muinaisten rantaviivojen varrella, ja ne ovat helposti tunnistettavissa harvan kasvillisuutensa ansiosta. Jeturkasti, joka muodostui noin 9 000 vuotta sitten, syntyi, kun Itämeren, tarkemmin sanottuna silloisen Litorinameren, aallot huuhtoivat rantakiviä. Nykyään se sijaitsee 80 metriä merenpinnan yläpuolella ja on Teijon muinaisrannoista suurin. Jeturkastia pääsee ihailemaan näppärältä näköalatasanteelta, joka tosin voi talviaikaan yllättää liukkaudellaan.

Mikä erottaa Jeturkastin muista aiemmin näkemistäni pirunpelloista, on sen kivien ainutlaatuinen koko ja muoto. Kivet ovat pieniä ja pyöreitä, useimmiten halkaisijaltaan vain 10–20 cm. Ne koostuvat pääasiassa graniitista ja gneissistä. Kivien päällä ja väleissä kasvaa erilaisia jäkäliä ja sammalia. Tarkkaan pirunpeltoa tutkimalla kivien joukosta löytyy jopa 15 suurempaa kuoppaa, joiden uskotaan olevan ihmisen tekemiä. Niitä kutsutaan ”luolamiesten jääkaapeiksi”, mikä viittaa niiden oletettuun käyttötarkoitukseen.

Suosittelen lämpimästi Teijon kansallispuistoa näin sesongin ulkopuolella. Jeturkastin alueella voi vierailla ympäri vuoden, mutta ei sinne tietenkään kannata mennä, jos pirunpelto on lumen peitossa. Kariholman ja Matildajärven parkkipaikat pidetään avoinna talvisin, mutta esteettömällä reitillä ja sen pienellä parkkipaikalla ei luvata olevan talvikunnossapitoa. Jeturkasti itsessään on hieno historiallinen kohde, joka antaa mainiosti perspektiiviä ihmiselämän mittaan. Elämä on todella lyhyt ja koiran vielä lyhempi, joten kannattaa nauttia jokaisesta päivästä täysillä rakkaiden koiraystäviemme kanssa.

Kirjoittanut: Jenni P.

Lisätietoa kohteesta:
Luontoon.fi