Valkmusassa (Vastilantie 886, Pyhtää) on kaksi merkittyä reittiä, Läntisen keitaan lenkki eli Simonsaaren rengasreitti sekä Moronvuoren päivätuvalle vievä janareitti. Molemmat reitit ovat käymisen arvoisia, vaikka ovatkin keskenään hyvin erilaisia. Valkmusan kansallispuisto sijaitsee Kymenlaaksossa, Kotkan ja Pyhtään kuntien alueella ja se on perustettu vuonna 1996. Yhteensä Valkmusa kattaa noin 19 neliökilometrin alueen, josta suuri osa on soita, kuten nevoja, rämeitä ja korpia, jotka tarjoavat kodin monille harvinaisille kasvi- ja eläinlajeille.
Läntisen keitaan rengasreitti on vajaat 2,5 km pitkä ja kulkee pääosin pitkospuilla. Lauantai-iltapäivällä paikalle saapuessamme parkkipaikka oli lähes täysi autoja ja reissumme aikana tapasimme noin 10 muuta koiraa perheineen. Onneksi pitkospuille on rakennettu useita levikkeitä, joten ohittaminen on helppoa. Jos reitillä haluaa kävellä enemmän omassa rauhassa, kannattaa Valkmusassa vierailla arkipäivisin.
Valkmusan kansallispuistossa voi vierailla ympäri vuoden, mutta talvella kannattaa varata matkaan esimerkiksi lumikengät helpottamaan kulkemista lumiseen aikaan. Kevät on lintubongareille parasta aikaa, sillä silloin alue herää eloon muuttolintujen saapuessa. Kesällä suot ovat vehreitä ja täynnä elämää, jolloin voi nauttia kasvillisuuden monimuotoisuudesta ja hiljaisesta rauhasta. Syksyisin suot hehkuvat ruskan väreissä. Valkmusa on myös suosittu kohde valokuvaajien keskuudessa – aamun usvainen maisema on kaunis ja luo upeat puitteet valokuvaukselle.
Reitin voi kiertää kumpaan suuntaan haluaa, eksymisen vaaraa ei ole. Me kiersimme reitin tällä kertaa vastapäivään. Pienen metsäosuuden jälkeen aukeaa kaunis suomaisema, jota jatkuu aina reitin puoliväliin Simonsaareen asti, jossa pitkospuut hetkeksi loppuvat. Polku vie lintutornille, josta on hienot näköalat yli suon. Lintutornin vieressä on taukopaikka, jossa voi evästellä halutessaan. Tulenteko täällä on ymmärrettävistä syistä kuitenkin kielletty.
Lintutornin kupeesta lähtee talvisin hiihtoreitti (2,7 km) läpi suon Moronvuoren päivätuvalle, mutta muuhun aikaan vuodesta reitti on hieman liian märkä kuljettavaksi.
Taukopaikalta reitti jatkuu taas suolle ja siitä hetken päästä taas pois pitkospuilta ns. kuivalle maalle. Maisema pysyy kuitenkin suolle ominaisena. Suopursuja kasvaa reitin varrella valtavat määrät ja voin vain kuvitella, miltä täällä näyttää kesäkuussa, kun kaikki suopursut kukkivat.
