Valkmusan kansallispuiston Läntisen keitaan lenkki (Simonsaari) on ehkä se tunnetumpi Valkmusan reiteistä, mutta lämmin suositus myös retkelle Moronvuoren päivätuvalle, joka sijaitsee Valkmusan kansallispuiston toisella laidalla. Talviaikaan Simonsaaresta pääsee suon yli hiihtäen tai vähälumisena aikana kävellen. Tällöin matkaa kertyy 2,7 km. Jos Simonsaaresta ajelee autolla kohti Moronvuorta (Suolinnantie 740, Pyhtää), kertyy matkaa yli 20 kilometriä ja matkaan menee reilusti yli puoli tuntia.
Parkkipaikalta Moronvuorelle on matkaa noin 2 kilometriä ja koska kyseessä on janareitti, pääsee reitin kulkemaan molempiin suuntiin. Kokonaisuudessaan reitti on helppokulkuinen ja suurin osa siitä kulkee metsätietä myöten.
Suo kulkee mennessä vasemmalla puolella ja sen reunalle kulki aika ajoin pikkupolkuja. Reitin varrelta lähtee myös useampia muita eripituisia reittejä, jotka ovat talvella myös hiihdettävissä.
Metsätietä aikamme kuljettuamme saavuimme Piifeltin salmelle ja sen ylitettyämme reitti kapeni pikkuhiljaa poluksi. Oikealla puolella alkoi kallio kohoilla korkeammaksi ja korkeammaksi. Olimme saapuneet Moronvuorelle. Polulta näkyi selvästi suuri halkeama kalliossa ja sinne vei pienempi polku.
Moronreiäksi nimetty halkeama jatkui kallion yläreunalle ja sinne mahtui aikuinen juuri ja juuri sisälle. Montaa askelta kallion koloon ei pystynyt ottamaan, mutta sen verran piti olla utelias, että kaivelin otsalampun repusta ja tähyilin halkeamaan syvemmälle.
Moronvuoren kallioleikkaus jatkui vielä hetken matkaa ja kallio muuttui sammalen peittämäksi satumetsäksi. Tästä tunnelmallisesta metsänkohdasta olikin enää vain pieni matka Moronvuoren päivätuvalle.
Nykyään päiväkäytössä oleva Moronvuoren päivätupa on vanha niittypirtti, joka on rakennettu todennäköisesti 1930-luvulla. Tupaa käytettiin taukopaikkana ja tarvittaessa siinä myös yövyttiin. Tuvan vieressä on jäljellä enää nyt jo metsittyneet/puskittuneet vanhat pellot. Tupa jakautuu kahteen osaan, joista toinen oli varattu ihmisille ja toinen hevosille.
Nykyään tämän sympaattisen tuvan pihapiirissä on tulentekopaikka ja puucee. Tuvan pihapiirissä saa yöpyä, mutta tupa itse on tarkoitettu vain päiväkäyttöön.
Me istuskelimme hetken nuotiopaikalla ja juttelimme niitä näitä muiden paikalla olleiden retkeilijöiden kanssa. Koira otti empaattisimman ”minua pidetään jatkuvasti nälässä” -katseensa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa ja sai kanssaretkeilijöiltäkin pari palaa makkaraa.
Valkmusaan lähdettäessä nämä kaksi reittiä kannattaa yhdistää, ottaen kuitenkin huomioon pitkähkön siirtymisajan reitiltä reitille. Suolla eli Läntisen keitaan reitillä ei ihan ymmärrettävistä syistä tulentekomahdollisuutta ole, joten evästelyt kannattaa säästää Moronvuoren nuotiopaikalle, jos tulia tarvitsee tehdä.
