Teimme keväällä muutaman päivän reissun retkeilyautolla, jonka saimme lainaan yhteistyönä Saimaa Caravanilta. Retkestä kirjoitin jo yhteenvedon, mutta haluan vielä avata reissun muutamia kohteita ihan omalla artikkelilla, joista Hiitolanjoki on niistä ensimmäinen.
Kun olimme saaneet pakattua tavarat ja koirat retkeilyautoon, otimme suunnaksi Hiitolanjoen (Ritakoskentie, Rautjärvi). Matkaa Imatralta oli vain parikymmentä minuuttia ja hyvä niin, koska ilta alkoi olla jo sen verran pitkällä ja kulunut päivä painaa harteilla. Parkkeerasimme auton Hiitolanjoen ensimmäiselle suurelle parkkipaikalle ja lähdimme heti pienelle iltalenkille koirien kanssa. Aurinko alkoi jo painua mailleen, mutta sen verran näki vielä, että pääsimme ihastelemaan jokimaisemaa ja tiesin, että oli tullut tehtyä hyvä valinta paikan suhteen.
Ensimmäinen yö retkeilyautossa meni hieman huterilla yöunilla, kun heräilimme kaikkiin mahdollisiin risahduksiin ja rasahduksiin. Istuimme hyvän tovin aamupalalla ja joimme kupin jos toisenkin kahvia, jotta saimme silmät auki ja aivot hereille. Onneksi olimme lomalla ja alla oli kulkuväline, joka mahdollisti vaikka kymmenet päiväunet, jos niille tulisi tarvetta.
Lähdimme tutustumaan Hiitolanjoen ympäristöön ja sen historiaan. Joki on toiminut vesireittinä, kuljetus- ja uittoväylänä sekä ollut myllyjen, sahojen ja vesivoimalaitosten voimanlähde. Hiitolanjoki oli padottuna yli sadan vuoden ajan, mutta vuosina 2021-23 kaikki kolme patoa purettiin. Vesistöjen vapautumisen myötä harvinaisemmatkin vaelluskalat eli taimenet ja järvilohi pääsivät liikkumaan ja lisääntymään. Joen pituus on 53 kilometriä, joista yhdeksän kilometriä jää Suomen puolelle.
Alueella reittejä riittää pidemmällekin kävelylle, mutta me kävelimme Lahnasenkoskelle, kävimme lähellä olevalla laavulla ja ylitimme Lahnasenkosken ylittävän sillan. Katselimme upeasti virtaavaa koskea ja vielä jäljellä olevia voimalarakennuksia. Tämä ei ole ensimmäinen eikä toinen kohde, jossa ihminen on ensin rakentanut ja toiminut, kunnes lopulta toiminta on lopetettu. Ja kun aikaa kuluu tarpeeksi, ottaa luonto tilansa takaisin. Tämä koskettaa itsessäni jotain syvempää kohtaa, jossa sekoittuvat menneen ajan haikeus ja oma pienuus luonnon kiertokulussa.
Lahnasenkoskelta käännyimme takaisin ja kävelimme Hiitolanjoen reunaa myötäilevää polkua Ritakoskelle. Tuuli oli sinä päivänä melkoinen, mutta puuston suoja tarjosi meille muuten niin vilakassa, mutta aurinkoisessa säässä jopa hetken tunteen kesästä.
Jos ajelet kutostietä Rautjärven ohi, niin poikkea jaloittelemaan Hiitolanjoella. Tämä on kaunis paikka, jossa patojen purkamisella sekä koskien ennallistamisella on saatu paljon hyvää aikaiseksi.
